torstai 2. huhtikuuta 2015

Maalis-huhtikuun toiminnot

Muuttopuuhia, lähijaksoa, etätehtäviä, lisää koulutusta, töitä, veroilmoituksen tekoa ja kotimaan matkailua, siinäpä se kului valjassepän maaliskuu.

Maaliskuun alussa osallistuin paikallisen kehitysyhtiön kautta yrittäjille ja käsityöläisille suunnattuun koulutukseen Sun Profilen polkuautotehtaalla Joensuussa. Ai mitenkö se liittyy valjassepän työhön? Ei suoranaisesti mitenkään; mutta polkuautojen kokoaminen on osa LEAN-koulutusprosessia, jossa valmiin tuotteen läpimenoaikaa (valmistusaikaa) pyritään nopeuttamaan analysoimalla työntekoa ja jättämällä sieltä pois kaikki turha/asiakkaalle lisäarvoa tuottamaton. Ensimmäisenä päivänä ryhmämme sai pudotettua tuotteen valmistusajan noin puoleen alkuperäisestä ja kakkospäivänä pudotettiin ajasta pois vielä lisää; päästiin kolmasosaan alkuperäisestä ajasta! Eikä kellään ollut kiire, vaan työnteko oli kaikenkaikkiaan hyvin rauhallista, mutta jouhevaa. Näitä oppeja kun saisi hyödynnettyä omissakin töissä, ja karsittua pois turhia työvaiheita, tai lähinnä niitä työvaiheiden välisiä osuuksia, niin sehän mahdollistaisi tuotteiden nopeamman valmistumisen ja sitä myötä hintojen laskemisen ;)

Muuttopuuhat ovat vieläkin vaiheessa. Työhuoneestani puuttuu yhä työpöytä, ja ompelukonekin on vielä entisessä osoitteessa. Sen siirtäminen vaatii pakettiautoa, ja suuria ponnistuksia, koska koko härveli painaa kaikkineen toistasataa kiloa. Onneksi tuleva työhuone on sentään talon alakerrassa, ettei tarvitse yläkertaan kantaa. Suurin osa nahoista on jo muuttanut uuteen nahkavarastoonsa. Ihanaa, kun ei tarvitse enää jemmata niitä päällekkäisille rullille kaappiin tai sängyn alle. Helpottaa osaltaan työntekoa ja on jo askel oikeaan suuntaan kohti Lean-maisempaa toimintaa.

Ihan oikeita töitäkin olen saanut tehtyä. Näistä muutama kuva alla:

Miniponin nahkariimu vaaleanpunaisilla vuorauksilla

Muotoillut suitset kuolaimettomaan käyttöön.


Järeä nahkariimu suomenhevosorille.

Huhtikuun suunnitelmat menivät vähän uusiksi, kun ratsukoulutuksessa ollut heppani palautui yllättäen kotiin. Näin ollen Tampereen hevosmessut jäävät haaveeksi. Loppukuusta on Kiteellä Keski-Karjalan messut, mutta messuosastojen hinnat huomioiden taitavat jäädä väliin nekin. Harjun laatuarvostelukarsintoihinkin meidän piti lähteä esittäytymään ihan hevosen kera (hepalla tietty minun tekemät varusteet), mutta koska hepalla ei ole enää ratsastajaa, niin eipä lähdetä sinnekään. Joten kotihommiksi meni, ja ehkä hyvä niin, jos saisi niitä Ypäjän etätehtäviä vihdoin tehtyä. Johan minun piti niitä aloitella pari viikkoa sitten, mutta sitten tulla tupsahti pari tilausta, ja työt menee tällä hetkellä etätehtävien edelle.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Helmikuun kuulumiset

Heti kärkeen on pakko todeta, että blogin pitäminen ei näköjään ole minun juttu; ei mulla ole tarpeeksi ideoita tällaisen pitämiseen ja sitten se kirjoittaminen vaan siirtyy, siirtyy ja siirtyy. Pahoittelut siitä.

Tässä ollaan nyt suurten muutosten kynnyksellä. Viimeinen kotona ollut hevoseni jouduttiin viime viikolla lopettamaan ja nyt on sitten kotitalli lopullisesti tyhjä. Eli olen vapaa muuttamaan täältä pois. Minusta tulee kaupunkilainen, niin oudolta ja vieraalta kuin se kuulostaakin. Viimeiset ties miten monta vuotta on kaikki menemiset ja tulemiset suunniteltu hevosten ehdoilla, niin nyt on outoa irtautua niistä aikatauluista ja rutiineista.

On siinä kaupunkilaistumisessa onneksi jotain hyvääkin. Saan itselleni paremmat työtilat. Sitten ei enää (toivottavasti) tarvitse säilyttää nahkoja kymmenellä päällekkäin rullatulla rullalla vaatekaapissa, huoneen nurkassa ja sängyn alla, ja uuteen paikkaan mahtuu vaikka kaksi työpöytääkin, ettei sen yhden ja ainoan pöydän tarvitse suoriutua enää yhtäaikaa tietokonepöydän, toimistopöydän, työpöydän, arkistokaapin ja ruokapöydän tehtävistä. Ompelukoneenkin mahtuu uudessa paikassa sijoittamaan jonnekin muualle kuin olohuoneen nurkkaan.

Osallistuin muuten joku aika sitten Lean-koulutukseen. Minulla ei ollut etukäteen mitään ajatustakaan siitä, mistä on kyse, enkä taida ihan selvillä olla vieläkään. Mutta jonkinlainen käsitys on, ja sillä perusteella voin sanoa, että minun firmalle ei tekisi Lean-ajattelutapa yhtään pahaa. Ensi viikolla on ohjelmassa kaksi päivää käytännön Lean-koulutusta; katsotaan sitten, paljonko siitä pystyn (ja osaan) omassa yrityksessäni hyödyntämään.

Menneenä viikonloppuna osallistuin suomalaisten huippu satula- ja valjasseppien kanssa satulakurssille. Kurssin järjestäjänä oli Suomen Valjas- ja Satulasepät ry ja kurssin opettajana toimi ruotsalainen satulaguru Peter Winslow. Huippupappa tuo Peter! Hänen omat nettisivunsa löytyvät osoitteesta: http://www.winslowssadelmakeri.se/. Paljon tuli uutta tietoa; jopa niin paljon, että aivot ovat nyt ihan sekaisin. Kunhan saisi ajatukset jäsenneltyä oikeisiin lokeroihin, niin voisi ruveta opettelemaan niiden soveltamista käytäntöön :)

Kuvassa alapuolella erilaisia satulan runkoja.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Vuoden 2015 ensimmäiset mittatilaussuitset :)

Tämän vuoden ensimmäiset mittatilaussuitset ovat valmiit. Suomenhevosori Veihaivei Jii saa käyttöönsä tällaiset:








Nahaksi valittiin kasviparkittu Tärnsjön punainen platti (ykköslaatua tietenkin) ja koristepunokset on tehty konjakilla ja valkoisella nahalla. Pehmusteen värejä mietin pitkään; ruskeaa vai kermaa, ja lopulta päädyin kermaan hevosen värien takia. Soljet ovat täysmessinkiä, ja siis ruostumattomat.

Paljon muutakin on jo mahtunut alkaneesen vuoteen: omalle koiralle tein myöhästyneeksi joululahjaksi tällaisen:






Monitoimitalutushihnojakin tein muutaman; menivät henkilölle, joka sai joululahjaksi Saranian lahjakortin:





Muotoiltu koulusatulavyö valmistui myös:






Lähijaksollakin kävin Ypäjällä. Tällä kertaa ohjelmassa oli satuloiden toppaamista, jipiiiii!!!! :) Monta uutta niksiä, vinkkiä ja työtapaa tuli opittua. Totesin, että nykyiset työkaluni ovat riittämättömät ja kunnollisten työkalujen kanssa työn tekeminenkin sujuu helpommin. Ongelmana on, että tuollaisia työkaluja ei myydä missään, vaan ne pitää tehdä itse, tai etsiä joku, joka tekee. Minä valitsin näistä sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Onneksi on olemassa miehiä; nyt mulla on taas kasa uusia työkaluja, joita pääsen koekäyttämään heti tällä ja ensi viikolla, kun työlistalla on pari satulan toppausta :)

Sirpucan alpakatkin saivat uudet nahkapäitsensä kotiin toimitettuina:





Nyt meneillään laukkuprojekti, jokunen korjaustyö, ratkaisun keksiminen ongelmakorvaisen ravurin niskahihnaan, ja odotuslistalla bling-bling turparemmi ja parit pikkukoiran valjaat. Niin ja Joensuun kansalaisopiston valjastyökurssikin toteutui ja tekemisen makuun päästään heti helmikuun ensimmäisenä lauantaina :)

perjantai 2. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet ajatukset

Luvattoman pitkä aika kulunut edellisestä kirjoituksesta. On puuttunut inspiraatio koko kirjoitustouhuihin...

Ennen joulua oli jopa mukavan paljon tekemistä, kun ihmiset tilailivat joululahjoja, osallistuin muutamiin joulumyyjäisiin ja kotikylälle avattiin paikallisten tuotteiden myymälä, jossa minunkin tavaroita on mukana. Kauppa kunnostettiin osin talkoovoimin, ja myyntivuorotkin hoidetaan talkoilla. Uskomattoman paljon taitavia käsityöläisiä tältä kylältä löytyykin; joten jos Rääkkylään eksytte, niin kannattaa vierailla Onnen kaupassa ihan siinä kylän keskellä. Kaupassa on tarjolla käsitöitä laidasta laitaan: pöytäliinoja, huiveja, neulottuja ja huovutettuja hattuja, töppösiä ja kintaita, koruja, nahkatakkeja, tuohitöitä, puutuotteita, paikallista musiikkia ja niin ikään paikallisia elintarvikkeita; sieniä, marjoja, juureksia/vihanneksia, jauhoja, ryynejä, hunajaa jne. Joulun alla oli myös paikallisen juomatehtaan kuohujuomia ja vaikka mitä muuta.

Tässä muutamia herkkupaloja joulukuussa tehdyistä kaulapannoista. Arvatenkin nämä menivät kaikki tyttökoirille =D





Joululomalla oli aikaa kokeilla muutamaa omaakin projektia. Nahkalaukut olivat niistä yksi. Ensimmäinen onnistui melkein hyvin (musta iso laukku) ja toinen hyvin huonosti (oranssi kurttupulvana). Useampia en ole ehtinyt vielä kokeilemaan, kun tuli ompelukonekuume ja on mennyt tuhottomasti aikaa netissä juuri sitä oikeaa ompelukonetta etsien. En tule toimeen tuon ison Adlerin kanssa, en osaa käyttää sitä ja se tuntuu tekevän välillä ihan omiaan, ja pelkään, että sen käyttämisestä seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä :/ Se saattaa mm. jäädä vaan ompelemaan itsekseen eteenpäin, vaikkei jalka olisi lähelläkään kaasua. Se on aika pelottavaa eikä siinä tilanteessa auta muu, kuin nappasta äkkiä virrat pois; kyllä se sitten pysähtyy. Mutta siis mitään vähänkään tarkempaa sillä ei uskalla tehdä. Shetlanninponin rintaremmin pehmusteen se ompeli ihan nätisti ja kiltisti, mutta noista minun laukkunahoista se ei tykännyt. Veti ihan eri tahtiin ylä- ja alapuolta, jolloin alapuolen nahka jäi ikävästi ruttuun, eikä lopputulos ollut ollenkaan hieno. Nurjan puolen tikki oli ihan hyvännäköistä, mutta oikealle puolelle jätti paljonkin toivomisen varaa. Ilmeisesti langan kireyksiä saisi jostakin säädettyä, mutta en tiedä, että mistä, kun tuon mukana ei tullut mitään käyttöohjeita.









Niinpä rupesinkin haaveilemaan ihan kokonaan uudesta ompelukoneesta, siis sellaisesta "rättikässäkoneesta", joka olisi kuitenkin sen verran vahva, että sillä pystyisi ompelemaan noita verhoilunahkoja. Haaveissa siis tehdä jatkossa enemmänkin laukkuja. "Anoppi" jo tilasi minulta tuollaisen laukun, ja muutamat serkutkin olivat hyvin kiinnostuneita tuon nähtyään. Mutta haluan ensin opetella vähän paremmaksi tuossa laukkujen tekemisessä, ennen kuin rupean näitä muille tekemään.

Jotensakin hankalalta tuntuu siirtyä taas "normaaliaikaan" lomailun jäljiltä. Olis vaan niin kiva tehdä noita omia juttuja ja keksiä, kehitellä ja kokeilla uusia tuotteita. Mutta kaipa tästä täytyy nuo muutamat tilaukset hoitaa pois alta ja jatkaa sitten :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin...

Erehdyin eilen vastaamaan ruskealla sivustolla valjastyökursseja ja valjasseppien työtä koskevaan ketjuun. Se oli taas kerran virhe, eikä siitä seurannut kuin mielipahaa ja omantunnontuskia. Olisihan se pitänyt tietää. On tiettyjä asioita, joita en näköjään opi koskaan.

Mielestäni vastasin ketjuun hyvinkin asiallisesti, omalla nimelläni, ja kerroin muille omasta tilanteestani, eli että vaikka olen työssäni hyvä ja tuotteeni ovat hyviä ja niistä pidetään, niin asiakkaita ei silti ole (vielä) tarpeeksi, koska täysin käsityönä tehdyt tuotteet ovat tietenkin kalliita.

Tästä sitten joku nimimerkin takaa huuteleva valjasseppä-kollega kimmastui ja haukkui tuotteeni törkeästi ylihinnoitelluiksi ja minut kauheaksi valittajaksi, ja heitti esimerkiksi villasukat, että eihän kukaan maksa käsin neulotuista villasukistakaan kahtasataa euroa, vaikka niiden tekemiseen menisi miten monta tuntia. Tottahan se on tuokin, mutta siitäkin huolimatta en aio jatkossakaan hinnoitella tuotteitani harrastelija-hintojen mukaan; siinä ei ole mitään järkeä, jos tästä työstä yrittää joskus elantoa saada. Jos puolittaisin tuotteideni hinnat, niin varmasti töitä olisi paljonkin enemmän, mutta veikkaan, että niistä jäisi silti käteen vähemmän kuin mitä nyt. Totesin vaan taas, että onneksi halpoja varusteita haluaville on ne omat vaihtoehtonsa saatavilla vaikkapa joka ikisestä Agrimarketista. Jos joku haluaa oikeasti kunnollista, suomalaisen, ammattitaitoisen aikuisen yrittäjän tekemää, niin sitten kannattaa kysellä tuotteita minulta. En ole missään vaiheessa kuvitellutkaan, että näistä mitään jokatytön tuotteita tulisi, vaan nämä tarjoavat vaihtoehdon niille, jotka haluavat yksilöllistä ja laadukasta.

Siinä missä eilisessä nettikeskustelussa haukuttiin tuntihintani 30€ niin ikään täysin ylihinnoitelluksi,  tuli vaan mieleen, että olenko minä käsittänyt asiat ihan väärin kouluissa ja kursseilla, vai onko tässäkin kauhean monta eri lähestymistapaa? Nämä minua vastaan hyökänneet (niin, niitä tuli myöhemmin vielä toinenkin) kertoivat olevansa molemmat itsekin yrittäjiä, niin sillä tämä asia ihmetyttää... Minulle on opetettu, että yrityksen tuotteiden ja palvelun hintoja määritettäessä täytyy ottaa huomioon KAIKKI yritystoimintaan liittyvät kulut, kuten yrittäjän palkka, palkan sivukulut/YEL, vakuutukset, toimitilojen vuokrat, toiminnan pyörittämiseen liittyvät kulut (lämmitys, sähkö, vesi), työkalujen ja mahdollisten koneiden hankinta- ja ylläpito/huoltokulut, toimistokulut (puhelin, netti, postitus jne.), markkinointi, materiaalikustannukset (nahan ja solkien lisäksi myös liimat, maalit, langat, pehmustemateriaalit ja niistä jäävät hukkapalat) ja varmaan vaikka miten paljon muita kuluja, joita en muistanut tässä kohtaa huomioida ollenkaan. Uusyrityskeskuksen laskelmissa yrittäjän työajaksi lasketaan suunnilleen 11kk/vuosi, ja koska yrittäjä ei saa loma-ajan palkkaa muualta, täytyy sekin tienata itse noiden yhdentoista kuukauden aikana. Ja kun tulee niitä päiviä, jolloin ei töitä ole, niin myös niiden päivien kuluihin on tienattava rahat niinä päivinä, kun on töitä. Aika paljon aikaa yrittäjän työpäivästä menee myös muuhun kuin varsinaiseen konkreettiseen työntekemiseen; esim. asiakaskontakteihin puhelimitse, sähköpostitse tai kasvotusten. Näinä aikoina eivät "oikeat" työt edisty, ja myös se olisi huomioitava hinnoittelussa. Ainiin, kaikkien mahdollisten kulujen jälkeen olisi vielä jäätävä voittoa, jolla voi sitten kehittää yrityksen toimintaa....

Tämä kaikki huomioiden minun mielestäni 30€/h ei todellakaan ole paha hinta. Yritysneuvojieni mielestä se on edelleen liian halpa. Otetaan vertailun vuoksi vaikka sähkömies, putkimies tai atk-expertti, jotka voivat huoletta laskuttaa sen 80€/h, ja asiakkaat maksavat mukisematta, koska eivät osaa itsekään niitä hommia tehdä... Jos joku valjasseppä(-yrittäjä) haluaa tehdä tuotteita pelkkien materiaalikustannusten hinnalla tai viiden euron tuntipalkalla vain siksi, kun eihän kukaan maksa villasukistakaan kahtasataa euroa, niin minun puolestani tehköön vapaasti, mutta minä en aio siihen hommaan lähteä. Arvostan työtäni ja taitojani liikaa alentuakseni moiseen.

Pakko silti todeta, että tuo 30€/h on ihan vain laskennallinen arvio ja haave, eikä se toteudu läheskään kaikissa töissäni ja niiden hinnoittelussa. Osa töistä on tehtävä urakkahinnoin, koska niistä ei kertakaikkiaan voi maksattaa asiakkaalla kaikkea työhön kulunutta aikaa. Ennen tilauksen vastaanottamista sovin hinnan valmiiksi asiakkaan kanssa, ja se on sitten sen hintainen, menipä minulla sen työn tekemiseen tunti tai vaikka viisi tuntia kauemmin, kuin mitä olin ajatellut.

------------------------

Sitten pikainen tilannekatsaus: ensi viikolla taas Ypäjälle, ja vuorossa ensimmäinen näyttökoe hevosen anatomiasta ja eläinlääkinnästä; hui! Ompelukone sai sähköt, mutta vielä en ole ehtinyt sen käyttämistä harjoittelemaan. Joulumyyjäisissä olin taas ja ensi viikolla avataan kotikylälle käsityöläisten yhteismyymälä, jossa minäkin olen mukana, sen tiimoilta ollut talkoita, ja nyt pitäisi keksiä vielä, miten tuotteet laitetaan myymälään esille, ja pitäisi ne tuottee hinnoitellakin. Työhuoneelta pahin ruuhka selätetty ja seuraavia tekeleitä varten vaaleanpunaista verhoilunahkaa tilattu ;)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kiire, kiire, kiire =D

Hitto, että aika kuluu tällä hetkellä pikavauhtia! Viime viikko meni Ypäjällä lähijaksolla  ja siitä jatkoin sitten suoraan MTK:n syysparlamenttiin. Nyt yritän tehdä rästitöitä alta pois, ja uskokaa tai älkää, niin mulla on tällä hetkellä kädet täynnä töitä :o Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu pidempäänkin.

Kolmannen lähijakson suurin anti oli ehdottomasti työkalujen terotus -tunnit. Olenhan minä tässä kuluneiden kymmenen vuoden aikana toki puukkojani terottanut, mutta nyt ne ovat oikeasti terävät! Uskomatonta, miten vähällä voimalla ja irvistelyllä tuollainen kunnolla terotettu veitsi leikkaa nahkaa. Pitänee hommata kotiinkin nyt oikeanlaiset välineet, että saa jatkossakin pidettyä puukot kunnossa. Jossakin vaiheessa hankintalistalla siis pylväsporakone, karkeampi ja hienompi huopalaikka ja hienoa hiomatahnaa. Ei siihen näköjään tahkoa tarvita kuin ihan ensimmäisillä kerroilla.

Yhtenä iltana Ypäjällä ollessa kävin ratkomassa kaverin satulapulmaa, kun hän jo epäili hevosensa olevan vino, koska sen satulassa tuntui istuvan vinossa. Oikeasti vinouden syyksi paljastui vinoon ommellut toppauspaneelit:





Otin satulan etukaaresta auki ja ompelin paneelit uudelleen paikoilleen:




Ainakin ratsastajan ensimmäisen raportin mukaan satula tuntui heti suoremmalta selästä käsin :) Johan tuo ehtikin melkein 20 vuotta olla vino...

Nyt takaisin töiden pariin. Rästilistalla on parit suitset, edelleen ne miesvaljaat, kaulapanta, ratsuohjat (tai kahdet), ja vöitäkin haluaisin ehtiä tehdä joulumyyjäisiin, jotka alkavat jo tämän viikon perjantaina. Sinne ei taida ehtiä, mutta jos sitten seuraaviin =D


torstai 6. marraskuuta 2014

valjassepän blogi - osa 9

Viime viikolla koitti mulle lähijakso nro 2. Ohjelmassa oli ensin päivän verran nahan kuviointia. "Lännenmies" Urmas oli saapunut verstaalle opettamaan. Hänellä oli mukanaan mielettömän hienoja omatekemiään lännensatuloita ja satulalaukkuja.

Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, kun kokeilin nahan kuviointia. Se ei ole ollenkaan niin helppoa, kuin miltä se näyttää. Yksi olennainen työn onnistumiseen vaikuttava asia on oikeanlainen nahka. Minun varastosta löytyviin valjasnahkoihin ei kuviot uponneet lähestulkoon ollenkaan, vaan nahan pitää olla pinnaltaan erilaista; huokoisempaa ja pehmeämpää. Jenkkiläiset kasviparkitut remminahat ovat kuulemma hyviä ja sopivia vaihtoehtoja löytyy myös sellaisista, joissa on maininta tooling leather tai saddle skirting. Kuviointia helpottaa, jos nahan pintaa kastelee ensin kostealla sienellä. Minulla tuo meni vähän överiksi, kun upotin koko nahkapalasen vesikippoon - ihan vain hetkeksi, mutta sekin oli liikaa. Minä kun olen aiemmin käsitellyt vain niitä "vääränlaisia" nahkoja, niin niitähän saa uittaa pitkänkin aikaa, että ne pehmenevät yhtään, mutta tällainen huokoinen nahka suuttui hetkessä. Kuviointi oli loppujen lopuksi niin hauskaa, että pitänee joskus rahatilanteen salliessa hankkia itsellekin muutamia punsseleita ja jatkaa opettelua :)


Kuviointipäivän jälkeen oli ohjelmassa vielä viikonlopun mittainen länkikurssi, jossa opettajana toimi länkimestari Teuvo Isokääntä Alavieskasta. Minulla oli oma "puunpökkelö" mukana, ja niistä oli tarkoitus saada aikaiseksi ihan oikeat länget. Alkutilanne oli siis tämä:





Ja lopputilanne tämä:





Kuvia tältä väliltä nähtävänä täällä: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.280446308815541.1073741846.151205595072947&type=3. Keskenhän ne jäivät minulta, mutta jatkan niitä eteenpäin sitten joskus kotosalla.

Tällä viikolla on tullut kotosalla vastaan kovin mielenkiintoisia tapauksia. Jalustinhihnat, joiden ompeleet olivat niin huonot, että ne sai käsin repimällä rikki, sekä villatopattu satula, joka oli lätkitty takaosastaan kiinni niiteillä :o Sain siis tuollaisen topattavaksi, ja sehän oli varsin haasteellinen "potilas", kun ei sitä saanut takaa auki. Tai olisi sen varmaan saanut, mutta en olisi käytettävissä olleilla työkaluilla ja taidoilla saanut sitä takaisin kiinni, joten päätin olla avaamatta sitä takaosaa ollenkaan. Edestä satula olikin kiinni vain kuusiokoloruuveilla ja nehän nyt oli helppo avata. Ja sulkea. Villan lisääminen oli hieman hankalaa, kun kaikki piti saada laitettua etuosan kautta, myös sinne takaosaan. Työasennot muistuttivat välillä varmaan jotain joogatuntia =D Tämän perusteella minusta ei tullut Kent&Mastersin fani, ei yhtään. Satulan omistaja tiesi kertoa, että satulaan oli lisätty villaa etuosaan ja keskelle, ennen kuin satula hänelle tuli; ei tarvinne ihmetellä, miksi ei villaa ollut samalla kerralla lisätty myös taakse :p

Pari viikkoa sitten tilaamani vyönsoljetkin saapuivat, ja pääsin askartelemaan uusia nahkavöitä:



Tässä kaikki tällä erää. Jatkuu ensi numerossa. Ensi viikolla taas lähijakso Ypäjällä ja heti sen jälkeen maaseutunuorten syysparlamentti Imatralla :)